Terveisiä Aasiasta

Kirjoitin aiemmassa postauksessani, että perhe saattaa olla Aasiassa elinehto. Arvelin, että Aasiassa ollaan vielä perhekeskeisempiä kuin länsimaissa. Löysin sen jälkeen kuitenkin Helsingin Sanomien artikkelin syyskuulta 2012:

"Vielä kolmekymmentä vuotta sitten vain noin kaksi prosenttia itäaasialaisista naisista eli elämänsä avioitumatta. Perherakenne oli traditionaalinen. Avioliitot olivat yleensä sovittuja ja rakkausavioliitot poikkeuksia. Tänään täällä Taiwanissa lähes neljäkymmentä prosenttia yli kolmekymppisistä naisista elää sinkkuina. Yksinhuoltajaäitiys on harvinaista. Ellei sopivaa kumppania löydy ennen 35:tä ikävuotta, useimmat naiset jäävät naimattomiksi ja lapsettomiksi. Japanin hallitus julkisti vuonna 2010 tutkimuksen, jonka mukaan yli 60 prosentilla 18–34-vuotiaista miehistä ei ollut tyttöystävää. Saman ikäisistä naisista puolet ilmoitti, ettei heillä ole poikaystävää. Myös Singaporessa yli kolmannes yliopistotason koulutuksen saaneista naisista on sinkkuja."

Artikkelin mukaan moni japanilainen ajattelee, että ilman puolisoa elämä on itsenäisempää ja onnellisempaa. Koulutus ja työmarkkinat ovat tuoneet naisille itsetuntoa ja itsenäisyyttä. "Joka kolmas nuori korealaisnainen pitää avioliittoa oikeastaan yhdentekevänä." Vuonna 2010 Taiwanin syntyvyys oli vain 0,9 lasta naista kohden. Se oli maailman pienin syntyvyysprosentti.

"Kaupungistuneilla aasialaisnaisilla on yhä useammin myös miehiä korkeampi koulutus. Niinpä he haluaisivat puolisokseen tasa-arvoisen ja älykkään miehen. Aasialaiset miehet taas usein hakevat itseään vähemmän koulutettuja, perinteiseen vaimon rooliin sopeutuvia naisia. Ihmissuhdemarkkinoilla ristiriita on sietämätön."

Kuulostaapa tutulta, eikö vain. Alkuvuoden sinkkukeskustelussa olisi voitu tuoda esiin myös nämä kansainväliset trendit. Perhe- ja parisuhdekäsitykset ovat ilmeisesti murroksessa ympäri maailman. Itä-Aasialle ja Suomelle on yhteistä sekin, että naiset opiskelevat nykyään ahkerammin kuin miehet. Miksi tähän on tultu? Mikä on länsimaiden muutoksen seuraava vaihe tai suunta? Tulevatko ei-länsimaat samaa latua perästäpäin vai tapahtuuko siellä kehitystä johonkin toiseen suuntaan?

Suhteellista

Olen vain osittaisesti seurannut Hesarissa vellonutta sinkkukeskustelua, jota ainakin Viuhtin blogissa myös käsiteltiin. Siltä osin, kun keskustelua vilkuilin, en löytänyt siitä yhtään uutta näkökulmaa. Vanhaa huttua märehdittiin uudestaan ja uudestaan. Väsynyttä!

Minusta pitäisi reilusti sanoa ääneen, että yksi syy pariutumisongelmiin on nykyajan elintapa. Suomalaisten unelma omakotiasumisesta on harvinaistunut ja kaupungistuminen jatkuu. Kerrostalokodissa ei ole lumitöitä eikä paljon mitään rassaamistakaan. Koska entistä harvempi nainen on valmis passaamaan miestään kuten mummo aikoinaan vaaria (tarjoili omenankin kuorittuna ja paloiteltuna), pitäisi miesten olla valmiita ns. naisten töihin. Osa miehistä toki onkin, mutta kuten eräs sinkkumies asian ilmaisi: "Mieluummin lämmitän omat mikroruokani, jotta saan pelata tietokonepelejä niin paljon kuin haluan." Kun sinkkuus ei enää ole häpeäkään, eikä lapsia tarvita vanhuuden turvaksi, ei pariutumismotivaatio ole enää ehkä yhtä korkealla kuin ennen. Sekä vaimo- että mieskandidaatit laskevat hyötyjä ja haittoja sekä listaavat kriteereitään.

Keskusteluun otti nyt osaa myös Helsingin Uutiset. Voi että ärsytti, kun juttuun oli taaaaaas haastateltu Väestöliiton Heli Vaarasta - tuota sinkkutieteen asiantuntijaa, joka tällä kertaa muisteli omaa nuoruuttaan: "Kun olin itse nuori, ei olisi tullut kuuloonkaan viettää montaa iltaa peräkkäin kotona. Me pidimme sitä erittäin epätavallisena, että joku jäi kotiin illaksi." Tästä olikin revitty etusivun otsikko: Sinkkuuden syynä on sosiaalinen laiskuus. Kiinnostavaa jutussa oli kuitenkin 35-vuotiaan sinkkunaisen kommentti toivomansa suhteen laadusta: "Toivoisin vapaampaa kumppanuutta, ettei koko ajan olla niin kiinni toisessa."

Ehkä uudenlaiset suhteet tulevat vähitellen näkyviksi myös Suomessa? Median kautta monet suomalaiset oppivat parisuhdelain käsittelyn yhteydessä, mitä polyamoria tarkoittaa. Myös aseksuaalisuutta on tehty tutuksi lehtien kautta. Sinkkuus on jollain tavoilla esillä, mutta usein sitä tarkastellaan vain parisuhteen (ja seksin) puuttumisena eikä esimerkiksi vapaiden ja kevyiden suhteiden toteuttamisena. Jo mainitsemani Heli Vaaranen on puhunut nuorten kevytsuhteista, mutta kyseisellä termillä on kuitenkin tarkoitettu nähdäkseni monenlaisia suhdeviritelmiä. Ulkomaisissa lehdissä on näkynyt juttuja mm. osa-aikasuhteista. Avoin suhde tai avoin avioliitto on useimmille tuttu termi, mutta siitä ei ole käsittääkseni paljon lehdissä keskusteltu. Vielä suurempi tabu ovat avioliittojen sivusuhteet, vaikka niitä on ollut varmasti yhtä kauan kuin avioliittojakin.

Koskakohan Helsingin kantakaupungin alueelle perustetaan ensimmäinen naisille suunnattu thai-hieromo? Tai molemmille sukupuolille suunnattu hieromo, kuten tämä englantilainen paikka, joka tarjoaa perinteistä thaimaalaista genitaalihierontaa:

"The very old style of Traditional Thai Genital Massage Treatment is a sexual and sensual massage of the genital areas for both men and women, and is a traditional Thai method of promoting individual well-being. This treatment is invasive and for men takes the form of prolonged massage of the testicles and penis to delay ejaculation and for women prolonged non-penetrative massage of the outer and inner virgina."

Uskon että tavalla tai toisella parisuhteet ja seksuaalisuus (tai paremminkin niistä käytävä julkinen keskustelu) ovat murroksessa myös täällä Suomessa ja me saamme seurata keskustelua aiheesta jatkossakin. Aiemmin tapetilla on ollut lähinnä miesten ja seksuaalivähemmistöjen seksuaalisuus. Jatkossa tullaan varmaan näkemään enemmän juttuja naisten ja erilaisten muiden vähemmistöjen seksuaalisuudesta. Yksi esimerkki oli henkilökohtaisille avustajille, vammaistyötä tekeville ja avun käyttäjille tarkoitetun seksuaalioppaan julkaiseminen. Ihan viime vuosina on lausuttu mediassa myös sellaisia sanoja kuin somalihomo ja somalilesbo. Tästä saattaa tulla jopa mielenkiintoista :-)

Tavaraläskiä

Huh, onpa aikaa vierähtänyt viimeisimmästä blogiaktiivisuudesta. Ihan hävettää, vaikka en ymmärrä miksi. Hieman nolottaa myös siksi, että olin yksi niistä 53000 suomalaisesta, jotka ostivat viime vuonna Marie Kondon siivouskirjan. Ostin kirjan itselleni joululahjaksi, vaikka siivouskirja onkin ehkä yksi noloimmista asioista, joita vanhapiikasinkku voi itselleen lahjaksi ostaa ;-)

Marie Kondon KonMari-metodin avulla olen nyt sitten laihiksella. Ylenmääräistä tavarapaljoutta on nimittäin nimitetty läskiksi. On sanottu, että meillä suomalaisilla on pulavuodet vielä niin tiukasti sielussamme, ettemme osaa luopua tarpeettomasta tavarasta. Monet tuntemani sinkutkin ovat melkoisia tavaran säilyttäjiä. Sinkkumiehillä on mummolan tyhjennyksestä kertyneet vaasit, ryijyt, kynttilänjalat, taistelevatmetsot ja pöytäliinat poikamiesbokseissaan. Kammottavaa! Eräs vuosikymmeniä sitten eronnut sinkkututtu on säilönyt nurkkiinsa avioliiton muistot kuten myös lapsensa lapsuusajan tavarat, vaikka lapsenlapsikin on jo kouluiässä. Eräs laillani tavaraa vähentävä mies, joka tosin elää avioliitossa, sanoi haikealla äänellä luopuvansa turhista lapsuuden leluistaan ja säilyttävänsä vain rakkaimmat. Hänen vaimonsa on jo yli kymmenen vuotta sitten sanonut, ettei halua lapsia.

Me olemme tosi kiinni tavaroissa, jotka ovat paljolti melkoista roskaa. Minulle jotkut tavarat ovat merkinneet elämän vaihtoehtoja ja sitoutumattomuutta nykyhetkeen: Ehkä minulle tulee lapsia. Ehkä muutan maalle. Ehkä seuraavassa asunnossani on sen-ja-sen kokoiset ikkunat.

Sain jo viime keväänä kimmokkeen tavaran vähentämiseen. Se projekti on edennyt pienin askelin. Ajattelin KonMari-menetelmän pistävän puuhiini vauhtia. KonMarin kerrotaan vaikuttavan elämään muutenkin kuin vain tavaran vähentymisenä. Haluan tietää, vaikuttaako se minun elämääni mitenkään.

Tavaran vähentämisen kääntöpuolena on uusien tavaroiden hankkiminen. Hankin vuonna 2016 todella vähän uutta tavaraa. Kielsin itseltäni kirpparivierailut, enkä sitten mennyt kirjamessuillekaan, kun pelkäsin ratkeavani kirjojen hankintaan. Säästin rahaa, mutta en tehnyt tarkempia laskelmia. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen. Olen lisännyt kulutustani käsillä oleviin hetkiin: hierontoihin, kauneushoitoihin, uimahalliin, kylpylään...

Haastan muutkin sinkut tavaran vähennystalkoisiin, unelmien päivittämiseen ja elämänpäätösten tekemiseen. Kaikilla on nurkissaan jotain turhaa ja monet meistä roikkuvat haitallisissa pilvilinnoissa.

Ps. Hesarissa ja Viuhtin blogissa on käyty kiinnostavaa sinkkukeskustelua. Suosittelen!

100-vuotisjuhlavuosi alkoi

Mihin aika katoaa? Mustaan aukkoon? Minun piti bloggailla aktiivisesti nyt joulukuussakin, mutta kuukauden ensimmäinen puolisko hurahti jonnekin yhtäkkiä vain.

Vietin tällä kertaa itsenäisyyspäivää kotona hyvässä seurassa eli yksin. Viime vuonna olin Juhlapäiväystäväni luona katsomassa linnanjuhlia. Liikanimensä tämä sinkkuystäväni on saanut siitä, että hänellä on aikaa minulle lähinnä sellaisina päivinä kuin itsenäisyyspäivä, joulu, uusivuosi, vappu ja juhannus. Muulloin hän tekee töitä tai vapaaehtoistöitä. Monet ystäväni eivät puolestaan vietä itsenäisyyspäivää mitenkään. Minulle se on kuitenkin aina ollut tärkeä päivä. Tänä vuonna kuuntelin Sibeliusta, poltin itsenäisyyspäivän kynttilöitä ikkunoilla, herkuttelin kotimaisilla herkuilla ja neuloin #vauvapipa2017 -haasteeseen sinivalkoisia pipoja linnanjuhlia samalla katsoen. Saattoiko päivää juuri paremmin viettääkään?

Kippistin yksinäni kotimaista olutta yhteiskunnallemme, jossa sinkkunainen saa kulkea ja asua yksin sekä toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Maassa, jossa minua ei pakkonaitettu teini-iässä ja jossa sain käydä sukupuolestani huolimatta koulua sekä opiskella niin pitkälle kuin halusin.

Lainalemmikki

Lapsena olin ihan eläinhullu ja kotona on ollut lemmikkejä neljää eri lajia. Olen nykyisessäkin elämäntilanteessa monta kertaa miettinyt lemmikin hankkimista, mutta esteeksi muodostuu aina se, että reissaan aika tavalla ja elämäni on muutenkin jonkin verran epäsäännöllistä. Hiljattain luonani oli kuitenkin yökylässä ystävieni koira, jonka isäntäväki oli viettämässä hääpäiväänsä. Minulla on nimittäin aikaa, tilaa ja energiaa – eli sinkkuresurssia - minulle jo ennestään tutun ja rakkaan koiran hoitamiseen. Olenkin aina todella iloinen, kun kyseinen koira tarvitsee hoitopaikkaa. Hauska vuorokausi meillä taas oli yhdessä. Ulkoiltiin, leikittiin ja koira sai aimo annoksen rapsutuksia. Todellinen win-win-win -tilanne! Jaettu ilo on kolminkertainen ilo.

Kiitos rakkaat ystävät ihanan koiranne ”jakamisesta”!

Mun tuleva mies

- Minkäköhänlaiset verhot mä hankkisin, ettei ne häiritsis mun tulevaa miestä?
- Haluaisin tuollaiset pussilakanat, mutta ovatkohan nuo liian naiselliset mun tulevan miehen mielestä.
- Uudet stereot pitäisi ostaa, mut haluaisin oikeestaan, et mun tuleva mies hoitais sen.
- Onkohan tää koristetyyny tarpeeks neutraali, et mun tuleva mieskin vois tän hyväksyy?
- Oven sarana vinkuu ikävästi, mutta mun tuleva mies varmasti hoitaa sen mielellään.
- Minkäköhänlaisia astioita mun pitäis hankkia, että ne sit sopis mun tulevan miehen astioihin?
- Ei mun tartte vaihtaa valaisimen simahtaneita halogeenilamppuja, koska mun tuleva mies varmaan haluaa vaihtaa ne ensivierailulla.
- Mun tuleva mies on varmaan niin kätsy, et se fiksaa kaikki nurkkiin kertyneet elektroniikkaroinat tai hoitaa ne kierrätykseen.

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että sisustan omaa kotiani jotain mielikuvitusolentoa varten. Ja vielä hälyyttävämpää - annoin monen jutun roikkua rempallaan, kun ajattelin mielikuvitusolennon sitten korjaavan ongelmat. Monissa asioissa olen elänyt neuvokasta ja aktiivista sinkkunaisen elämää, mutta jostain ihmeen syystä oma koti on ollut poikkeus. Onneksi hätkähdin, sillä siitä käynnistyi muutos. Pussilakanat ostin vaaleanpunaisina, koska kaupassa iski todellinen prinsessafiilis päälle, mutta onneksi ne sai avaamattomissa pakkauksissa palauttaa. Pää vähän kylmempänä kävin vaihtamassa pussilakanat parempiin, mutta kuitenkin oman maun mukaisiin. Myös koristetyyny ja astioita tuli hankittua ihan oman mielen mukaan. Vaihdoin halogeenit, öljysin saranan ja toimitin elektroniikkajätteitä asiallisesti kierrätykseen.

Vasta nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että ongelman yllä saattaa kummitella ex-avomieheni haamu. Hän oli sisustusfriikki ja hankkimansa osaamisen vuoksi hän oli mielestään oikeutettu sisustamaan yhteistä kotiamme yksinoikeudella. Suhteemme loppupuolella ostin erään keittiösisustuselementin, joka on minulla edelleen. Exä ei voinut sietää sitä, koska se ei hänen mielestään sopinut keittiön muuhun sisustukseen.

Enää en tietenkään antaisi kenenkään dominoida yhteisen kodin sisustamisessa. Haluaisin kuitenkin ottaa sen toisen ihmisen mielipiteen huomioon. Haluaisin sitä niin paljon, että olen jarrutellut sisustusprojekteja miehen tähden. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Minun on kyllä pakko myöntää, että osa rempallaan olevista jutuista johtuu laiskuudestani. On helppo selitellä asioita huomaavaisuudella mielikuvitusolentoa kohtaan. Sinkkuudella on kyllä sillä tavalla merkitystä, että useinkin tulee ajateltua, että mun kodissa ei tarvitse olla sitä-ja-tätä tai riittäähän mulle se-ja-se. Nyt työlistallani on kodin muokkaaminen sellaiseksi kuin haluan. Vielä on tekemistä, mutta olen jo hyvässä vauhdissa.

Ps. Tästä kirjoituksesta tuli mieleeni alkuvuodesta lukemani kirja Tapaaminen Elämän kanssa, joka on kirjailijana mielestäni aliarvostetun Cecelia Ahernin kirjoittama. Vaikka Ahernin myöhemmän tuotannon kirjoissa on hyvin ärsyttävää yläluokan kuvausta tuoteasetteluineen, on niissä aina jotain sympaattisen psykologista sisältöä. Tässä kirjassa kolmekymppinen Lucy sähläsi elämäänsä eteenpäin asunto siivottomana ja henkilökohtaiset asiat solmussa. Lopussa hän tietysti rakastui erään elämänsä kohentamisprosessin ansiosta. Kirja sopii 30+sinkkunaisille, joilla on elämä enemmän tai vähemmän rempallaan.

Mediaa ja markkinavoimia

Helsingin Uutiset kirjoittaa yksinasujista 4.11.2016 ilmestyneessä jutussaan: Jo 1 100 000 elää Suomessa yksin – pitääkö kaikilla olla oma sauna, pesukone tai pölynimuri? Juttuun on haastateltu Yksinasuvat ry:n puheenjohtaja Jutta Järvistä.

Minua kyllä kiinnostaisi erilaiset yhteiskäytön, jakamistalouden ja naapuriavun sovellukset. Lapsiperheellisillä on monesti melko tiivistäkin auttamista, tavaroiden lainaamista ja kierrättämistä, lastenhoitoa ja -kuljetusta jne. Kaikkein mieluiten itse puuhaisin samanlaista muiden yksinasujien kanssa. Ajatukset esimerkiksi jaetuista kesäasunnoista ovat ihan järkeviä. Arkisempia juttuja voisivat olla kierrättämiset (esim. kuvalehdet), tavaroiden lainaamiset (esim. työkalut, matkalaukku), kukkien kastelut, lemmikkien hoitamiset jne.

Ps. Stockmannillakin oli ilmeisesti sinkkupäivän kunniaksi 11%:n alennus mm. kosmetiikasta ja vaatteista, mutta asiaa koskeva viesti oli mennyt roskapostikansiooni. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sinkkupäivä 11.11. puskee Suomeen markkinavoimien ansiosta haluttiinpa sitä tai ei.