sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lainalemmikki

Lapsena olin ihan eläinhullu ja kotona on ollut lemmikkejä neljää eri lajia. Olen nykyisessäkin elämäntilanteessa monta kertaa miettinyt lemmikin hankkimista, mutta esteeksi muodostuu aina se, että reissaan aika tavalla ja elämäni on muutenkin jonkin verran epäsäännöllistä. Hiljattain luonani oli kuitenkin yökylässä ystävieni koira, jonka isäntäväki oli viettämässä hääpäiväänsä. Minulla on nimittäin aikaa, tilaa ja energiaa – eli sinkkuresurssia - minulle jo ennestään tutun ja rakkaan koiran hoitamiseen. Olenkin aina todella iloinen, kun kyseinen koira tarvitsee hoitopaikkaa. Hauska vuorokausi meillä taas oli yhdessä. Ulkoiltiin, leikittiin ja koira sai aimo annoksen rapsutuksia. Todellinen win-win-win -tilanne! Jaettu ilo on kolminkertainen ilo.

Kiitos rakkaat ystävät ihanan koiranne ”jakamisesta”!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Mun tuleva mies


- Minkäköhänlaiset verhot mä hankkisin, ettei ne häiritsis mun tulevaa miestä?
- Haluaisin tuollaiset pussilakanat, mutta ovatkohan nuo liian naiselliset mun tulevan miehen mielestä.
- Uudet stereot pitäisi ostaa, mut haluaisin oikeestaan, et mun tuleva mies hoitais sen.
- Onkohan tää koristetyyny tarpeeks neutraali, et mun tuleva mieskin vois tän hyväksyy?
- Oven sarana vinkuu ikävästi, mutta mun tuleva mies varmasti hoitaa sen mielellään.
- Minkäköhänlaisia astioita mun pitäis hankkia, että ne sit sopis mun tulevan miehen astioihin?
- Ei mun tartte vaihtaa valaisimen simahtaneita halogeenilamppuja, koska mun tuleva mies varmaan haluaa vaihtaa ne ensivierailulla.
- Mun tuleva mies on varmaan niin kätsy, et se fiksaa kaikki nurkkiin kertyneet elektroniikkaroinat tai hoitaa ne kierrätykseen.

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että sisustan omaa kotiani jotain mielikuvitusolentoa varten. Ja vielä hälyyttävämpää - annoin monen jutun roikkua rempallaan, kun ajattelin mielikuvitusolennon sitten korjaavan ongelmat. Monissa asioissa olen elänyt neuvokasta ja aktiivista sinkkunaisen elämää, mutta jostain ihmeen syystä oma koti on ollut poikkeus. Onneksi hätkähdin, sillä siitä käynnistyi muutos. Pussilakanat ostin vaaleanpunaisina, koska kaupassa iski todellinen prinsessafiilis päälle, mutta onneksi ne sai avaamattomissa pakkauksissa palauttaa. Pää vähän kylmempänä kävin vaihtamassa pussilakanat parempiin, mutta kuitenkin oman maun mukaisiin. Myös koristetyyny ja astioita tuli hankittua ihan oman mielen mukaan. Vaihdoin halogeenit, öljysin saranan ja toimitin elektroniikkajätteitä asiallisesti kierrätykseen.

Vasta nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että ongelman yllä saattaa kummitella ex-avomieheni haamu. Hän oli sisustusfriikki ja hankkimansa osaamisen vuoksi hän oli mielestään oikeutettu sisustamaan yhteistä kotiamme yksinoikeudella. Suhteemme loppupuolella ostin erään keittiösisustuselementin, joka on minulla edelleen. Exä ei voinut sietää sitä, koska se ei hänen mielestään sopinut keittiön muuhun sisustukseen.

Enää en tietenkään antaisi kenenkään dominoida yhteisen kodin sisustamisessa. Haluaisin kuitenkin ottaa sen toisen ihmisen mielipiteen huomioon. Haluaisin sitä niin paljon, että olen jarrutellut sisustusprojekteja miehen tähden. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Minun on kyllä pakko myöntää, että osa rempallaan olevista jutuista johtuu laiskuudestani. On helppo selitellä asioita huomaavaisuudella mielikuvitusolentoa kohtaan. Sinkkuudella on kyllä sillä tavalla merkitystä, että useinkin tulee ajateltua, että mun kodissa ei tarvitse olla sitä-ja-tätä tai riittäähän mulle se-ja-se. Nyt työlistallani on kodin muokkaaminen sellaiseksi kuin haluan. Vielä on tekemistä, mutta olen jo hyvässä vauhdissa.

Ps. Tästä kirjoituksesta tuli mieleeni alkuvuodesta lukemani kirja Tapaaminen Elämän kanssa, joka on kirjailijana mielestäni aliarvostetun Cecelia Ahernin kirjoittama. Vaikka Ahernin myöhemmän tuotannon kirjoissa on hyvin ärsyttävää yläluokan kuvausta tuoteasetteluineen, on niissä aina jotain sympaattisen psykologista sisältöä. Tässä kirjassa kolmekymppinen Lucy sähläsi elämäänsä eteenpäin asunto siivottomana ja henkilökohtaiset asiat solmussa. Lopussa hän tietysti rakastui erään elämänsä kohentamisprosessin ansiosta. Kirja sopii 30+sinkkunaisille, joilla on elämä enemmän tai vähemmän rempallaan.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Mediaa ja markkinavoimia

Helsingin Uutiset kirjoittaa yksinasujista 4.11.2016 ilmestyneessä jutussaan: Jo 1 100 000 elää Suomessa yksin – pitääkö kaikilla olla oma sauna, pesukone tai pölynimuri? Juttuun on haastateltu Yksinasuvat ry:n puheenjohtaja Jutta Järvistä.

Minua kyllä kiinnostaisi erilaiset yhteiskäytön, jakamistalouden ja naapuriavun sovellukset. Lapsiperheellisillä on monesti melko tiivistäkin auttamista, tavaroiden lainaamista ja kierrättämistä, lastenhoitoa ja -kuljetusta jne. Kaikkein mieluiten itse puuhaisin samanlaista muiden yksinasujien kanssa. Ajatukset esimerkiksi jaetuista kesäasunnoista ovat ihan järkeviä. Arkisempia juttuja voisivat olla kierrättämiset (esim. kuvalehdet), tavaroiden lainaamiset (esim. työkalut, matkalaukku), kukkien kastelut, lemmikkien hoitamiset jne.

Ps. Stockmannillakin oli ilmeisesti sinkkupäivän kunniaksi 11%:n alennus mm. kosmetiikasta ja vaatteista, mutta asiaa koskeva viesti oli mennyt roskapostikansiooni. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sinkkupäivä 11.11. puskee Suomeen markkinavoimien ansiosta haluttiinpa sitä tai ei.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Maailman vilkkain ostospäivä

Iloista sinkkujen päivää! Tänään on 11.11. eli ykkösten päivä, jota Nanjingin yliopiston opiskelijat alkoivat vuonna 1993 viettämään sinkkujen päivänä. Päivä on eräänlainen vastaisku parisuhteita juhlistavalle Valentinen päivälle. Sinkkujen päivänä juhlistetaan sinkkuutta ja ostetaan lahjoja itselle. Vaikka en kaikkia ulkomaisia hössötyksiä kannatakaan, kannustan suomalaisia sinkkuja ostamaan itselleen lahjan 11. marraskuuta kiinalaisten kollegojen tavoin. Tarjoa itsellesi edes olut tai suklaaleivos. Olemme lahjojemme arvoisia :-)

Suomalaisyrityksistä Verkkokauppa.com uskoo sinkkupotentiaaliin myös mainonnassa ja markkinoinnissa. Täydet pisteet Verkkokauppa.com:lle! Single's Day:n tarjoukset on vitsikkäästi hinnoiteltu loppumaan 11 senttiin. Eli 49.11€, 199.11€ ja niin edelleen. Hauska sisäpiirivitsi asiaa tunteville. Seisoin tänään Tyynenmerenkadulla Verkkokaupan edessä jo hyvissä ajoin ennen aamuyhdeksää saadakseni sitä, mitä halusin ja ihan oikeasti myös tarvitsin. Oli siellä muitakin. Strategiani toimi ja hetken päästä olin jo kotimatkalla kolmen ostoksen kanssa. Sinkkupäivän erikoistarjoukset ovat voimassa sunnuntaihin tai niin kauan kuin tarjouseriä riittää.


Myös sinkkujen päivän syntysijoilla Kiinassa vietetään tänään 11.11. sinkkujen päivää, joka on vuosikymmenen aikana kasvanut maailman vilkkaimmaksi shoppailupäiväksi. Koska kiinalaiskaupoissa on erittäin hyviä tarjouksia, ostoksia taitavat sinkkujen lisäksi tehdä monet perheellisetkin. Kiinan jättimäinen nettikauppa Alibaba hallitsee suvereenisti sinkkupäivän myyntiä noin 80 prosentin osuudella. Sen arvion mukaan vuoden 2015 nettikaupassa tehtiin 120 000 tilausta minuutissa. Suuri osa ostoista tehtiin älypuhelimilla. Alibaba takoi sinkkupäivänä 14,3 miljardin dollarin myynnin, mikä oli 60 prosenttia parempi tulos kuin vuonna 2014. Sinkkupäivän myynti on kasvanut kasvamistaan vuodesta toiseen. Vaikka en (kai) olekaan materialisti, tiettyjä kulutustavaroita ihminen nyt vaan tarvitsee. Mukavaa, että sinkkuja huomioidaan. Kun kahvilat, ravintolat, keilahallit, leffateatterit, uimahallit, museot ja muut lähtevät tähän mukaan, saamme ihan oikean ja monipuolisen juhlapäivän.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kumma uutisjuttu

Uusin Helsingin Uutiset sisälsi jutun otsikolla: "Olisi helpompaa olla sinkku kuin leski." Luin jutun, mutta mielestäni siinä ei ollut muuta selitystä otsikon toteamukselle kuin että "on outoa olla nuori leski". No, sinkkuushan on mukavaa, kuten meistä moni joutuu rehellisenä myöntämään, mutta leskeyden ja sinkkuuden vertaaminen on mielestäni aika kummallista. Minusta leski on kyllä sinkku. Jos olo ei sinkulta tunnukaan heti puolison kuoleman jälkeen, niin jossain vaiheessa kyllä luulisi tuntuvan. Sinänsä oli toki mukavaa, että sinkku-sana mainittiin mediassa.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Kaipaan sinkkuseuraa

Osallistun tällä hetkellä erääseen ryhmään, jota voisi kuvata vaikkapa kasvu- tai tsemppiryhmäksi. Meitä ryhmäläisiä on yhteensä kymmenen. Olemme kaikki naisia. Minun lisäkseni kahdella minua nuoremmalla ei ole lapsia, mutta he elävät avoliitoissa. Ainakin yksi minua vanhemmista ryhmäläisistä on eronnut yksinhuoltaja eli hän on ilmeisesti sinkku, vaikka hän ei olekaan puhunut ryhmässä muusta kuin vanhemmuudestaan ja erostaan. Joillain ryhmäläisillä on toinen tai kolmas liitto meneillään. Ryhmässä me juttelemme kaikenlaista ja pohdimme joka viikko elämiämme eri näkökulmista meille laadittujen tehtävien avulla. Tarkoituksena on kasvaa ihmisenä ja päästä elämässä vähän eteenpäin.

Minua pännii, että ryhmässä puhutaan ihan hirveästi parisuhteista, vanhemmuudesta ja suhteista appivanhempiin. Huhhuh, siis ihan hirveästi! Olen minäkin muutaman lauseen todennut aiemmista suhteistani, kun se on ollut mielestäni olennaista kokonaisuuden kannalta. Minua kuitenkin harmittaa ja ällistyttää tuo, että keskustelu pyörii vain noissa asioissa. Ihan kuin elämässä ei muuta olisi. Kuinka joku jaksaa jauhaa avioerostaan vielä neljäviisi vuotta eron jälkeen? Miksi esitellä itsensä eronneeksi eikä sinkuksi? Miksi joku eroa pohtiva pohtii vain eroa, mutta ei sanallakaan ilmaise miettivänsä eron jälkeistä sinkkuelämää? Työelämästä on puhuttu hiukkasen. Harrastuksista tai ns. omasta elämästä ei oikeastaan yhtään. No, joku puhui vähän pidemmin omasta uudehkosta lemmikkieläimestään. Se oli piristävää.

Tajuaakohan joku minua? Tuo ryhmä on ihan mukava. Todellakin. Mutta kaipaisin niin kovasti ajatusten vaihtoa, ideoita, tsemppaamista ja vetoapua toisilta sinkuilta ja/tai lapsettomilta. Niin usein sitä saa kokea olevansa erilainen ja ulkopuolinen. Niin usein saa muistutuksen, että kuuluu vähemmistöön. Niin usein sinkkuus ohitetaan näkymättömänä ja olemattomana asiana. Olisi mukavaa, jos sinkkuryhmiä olisi tarjolla nykyistä enemmän (enkä nyt tarkoita deittiryhmiä, vaikka ei minulla pariutumista vastaankaan ole mitään). Perhe- ja parisuhdejuttuja on tarjolla niin mahdottoman paljon. On parisuhdekursseja, avioliittoleirejä, lapsi-vanhempikursseja, perheleirejä, isä-poikaliikuntaa, äiti-tytäraskartelua, isovanhempi-lapsimatkoja jne. En minä tarkoita, etteikö tuollaisia saisi yhteiskunnassamme olla vaikka vielä enemmänkin. Minä vain kaipaan foorumeita, joissa saisi rauhassa puhua sinkkuudesta toisten sinkkujen kanssa.

Sinkkupalveluiden saaminen edellyttäisi sitä, että sinkut toivoisivat omia palveluita ja osallistuisivat niihin aktiivisesti. Tässä minun ehdotukseni: Laittakaa sinkut toiveita esimerkiksi kotipaikkanne työväen- tai kansalaisopistoon ja pyytäkää sinkuille omia kursseja. Myös seurakunnat ja esimerkiksi Marttaliiton tyyliset yhdistykset voivat olla hyviä järjestäjätahoja. Jos joskus näette jossain sinkkuryhmän tai -kurssin, niin osallistukaa tai vihjatkaa siitä muille sinkuille. Vähitellen meistä voi tulla tässä yhteiskunnassa näkyvämpi ja huomioidumpi ryhmä.

Helsingin Työväenopistossa muuten on ollut sinkkuruokakurssi, joka ainakin tänä syksynä täyttyi osallistujista. Uskoisin että kurssi uusitaan ehkä jo kevätkaudella. Muitakin sinkkukursseja voisi kyllä olla, koska lapsiperheille, nuorille, senioreille, maahanmuuttajille, miehille ja kehitysvammaisillekin on omia kohdennettuja kurssejaan. Opetustaitoiset sinkut, joilla on hyvä kurssi-idea mielessään, voisivat myös tarjoutua Työväenopistoon sinkkukursseja opettamaan. Vaikka ei sinkkukurssin opettajan tietenkään tarvitse olla sinkku (hih, Viuhtin taannoinen juttu), mutta sinkkuopettajilla saattaisi olla eniten motivaatiota sinkkukurssien perustamiseen.