Minun piti julkaista tämä postaus jo keskiviikkona, kun vietettiin naistenpäivää. Juttu ei kuitenkaan valmistunut ja uskoin sen johtuneen kiireistäni. Kun nyt sitten on ollut aikaa paneutua asiaan, olen tajunnut etten oikein saa ajatuksiani paperille. Minun piti kirjoittaa teille siitä naiseudesta, joka jää jäljelle kun äitiyttä ei lasketa. Eli mistä? Rinnoista, vaginasta, kuukautisista, mekoista, korkokengistä, huulipunista ja kynsilakoista? Mitä muuta naiseus on? Miesten pään menoksi juonimista kuten Vanha Testamentti opettaa tarinallaan Aatamista, Eevasta ja omenasta?
Nuorempana ajattelin, että sitten kun minusta tulee äiti, en aio ryhtyä vain äidiksi. Minulla oli muun muassa sellainen päähänpinttymä, että en missään nimessä laita Facebookiin profiilikuvaa, jossa lapsi esiintyy kanssani. Ajattelin myös, että pysyn sosiaalisessa mediassa "Maijana" enkä ryhdy postaamaan pelkkiä äitiysjuttuja. Nämä ovat ihan mielenkiintoisia ajatuksia edelleen. On kiinnostavaa seurata, kuinka monen naisen (miehenkin) profiilikuvassa esiintyy lapsi, ja pohtia, ovatko nämä ihmiset luokiteltavissa heidän muunkin some-käyttäytymisen perusteella. Myös äitiysjuttujen postittaminen Facebookissa on kiinnostavaa, joskin napsautan kyseisten ihmisten seuraamisen yleensä niin nopeasti pois päältä, etten juuri ehdi ilmiötä seurata. On ollut hassua huomata, että muutamat tuntemani miehetkin ovat humpsahtaneet täysillä tällaiseen "some-äitiyteen" toisten isien pysytellessä visusti työasioissa tai uutisten jakamisessa.
Mutta asiaan, eli naisiin.
Naistenpäivän historiaan kuuluu naisten oikeuksien puolesta taistelua. Minna Canth on minulle aivan liian kaukainen hahmo samaistuttavaksi. Ymmärrän kuitenkin, että jo silloin kauan sitten valettiin perustuksia monille nykyajan naisten elämän itsestäänselvyyksille. Meillä on ääni-, omistus- ja perintöoikeudet. Saamme mennä ravintolaan ilman miesseuralaista. Saamme pukeutua mekkoihin ja housuihin, korkokenkiin ja tennareihin. Nainen voi toimia niin pappina kuin upseerina. Nainen voi jopa solmia avioliiton toisen naisen kanssa. Tämä kaikki on upeaa, mutta silti jollain tavalla kovin pinnallista.
Mitä se ydinnaiseus on? Jos äitiys jätetään naiseudesta pois, mitä jää? Siihen on vaikeampaa löytää vastausta. Monien mielestä naiset ovat fyysisesti miehiä heikompia ja henkisesti miehiä herkempiä. Nämä asiat eivät kuitenkaan päde kaikkien kohdalla, eikä naiseuden määritteleminen miesten kautta tunnu järkevältä. Kun pohdin naiseutta, päädyn yhä uudestaan rintoihin, kohtuun, vaginaan ja synnyttämisen mahdollistavaan lantion muotoon. Naisen biologia antaa
mahdollisuuden suvun jatkamiseen. Ja sanoivatpa homoseksuaaliset naiset mitä tahansa väitän, että naisen keho on muotoiltu nimenomaan heteroseksuaalisen seksin harrastamiseen hyvin sopivaksi. Toisaalta päädyn pohdinnoissani ihmisyyteen. Siihen, että nainen on ihminen yhtä lailla kuin mies. Ei vähempi- eikä enempiarvoinen. Mielestäni naiseus on oman ihmisyyden ja persoonallisuuden toteuttamista sinä aikana, mikä elettäväksi kullekin annetaan, ja niillä lahjoilla, jotka on kullekin annettu.
Minulla ei ole ollut hirveästi idoleita. Olen pitänyt sitä huononakin asiana. Muistan kuitenkin erään henkilön, joka tuntuu jo vaipuneen muilta unohduksiin. Hän on Suomen Pankin pääjohtajana toiminut Sirkka Hämäläinen. Muistan kuulleeni arvostusta hänen uraansa kohtaan ja ajatelleeni, että hän on rohkea ja kiinnostava nainen. Sirkka Hämäläinen mursi yhden miehisen linnakkeen. Tänä päivänä yksi ehdottomista idoleistani on kapellimestari Susanna Mälkki, joka on toinen miehisten linnakkeiden rikkoja. On samalla jotenkin surullista, että ihailuni on näin urakeskeistä. Susanna Mälkin kohdalla voin kuitenkin sanoa, että ihailuni ei kohdistu vain hänen titteleihinsä. Ihailen Mälkkiä hänen ajatustensa ja hänen hurmaavan naisellisen tyylinsä vuoksi. Jos teillä on mahdollisuus mennä kuuntelemaan hänen johtamaa konserttia, se mahdollisuus kannattaa hyödyntää. Musiikkitalossa paikankin voi valita niin, että istuu kasvot kapellimestariin päin. Tietääkseni muuten Mälkillä ei ole lapsia, mikä tietysti kiinnostaa paljonkin.
Susanna Mälkki on hyvin vahvasti nainen, vaikka hän ei ole äiti.
Alunperin minun piti kirjoittaa teille
Courtney Martinin ihanasta blogijulkaisusta, joka on suunnattu sekä äideille että lapsettomille naisille. En kuitenkaan osannut sanoittaa ajatuksiani. Lukekaa itse, jos jaksatte. Käännän teille kuitenkin yhden ajatuksen:
"Kun lapsettomille naisille annetaan heille kuuluva arvostus ja vapaus rakentaa elämäänsä ilman sosiaalista painetta, myös äidit vapautetaan siitä tunteesta, että heidän arvonsa määrittyy vain äitiyden kautta."
Courtney Martin kirjoittaa, että äitien tulisi enemmän kysyä ja kuunnella lapsettomien naisten ajatuksia. Koska olemme kaikki naisia.
Kevät tulee kovaa vauhtia, kun minäkin herään lauantaiaamuna ennen kuutta! Kyllä sinkkumiehistä näköjään löytyy kuvia, kun vaan jaksaa etsiä. Ehkä onkin kyse siitä, että naisten blogien, lehtien ja somen kautta naisten kuvat leviävät tehokkaammin? Tai sitten kyse on vain siitä, mikä on osunut juuri minun silmiini :-D
