keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kuva-arvoituksia




Mitä tässä kuvassa tapahtuu?



Nainen riisuutuu tai pukeutuu keittiössä. Ei mitään sen kummallisempaa. Piirros kuuluu meksikolaisen taiteilijan kuvasarjaan. Katsotaan seuraava...




 








Löhöillään sohvalla,







 







juodaan alusvaatteisillaan kahvia keittiössä ja...















...venytellään sängyssä.


Mistä on kyse? No, tietysti sinkkuelämästä. Tai pikemminkin lapsettoman sinkkunaisen elämästä. Kuvissa on vain naisia, koska taiteilija on itse sinkkunainen. Miksi silmiini ei koskaan osu vastaavanlaisia juttuja sinkkumiesten elämästä? Vinkkaa minulle, jos olet nähnyt tai kuullut sellaisia.

Kuvat on piirtänyt Idalia Kandelas. Lisää tietoa löydät täältä.

11 kommenttia:

  1. Nämä kuvat on kivoja, muistan kun nämä julkaistiin. :) Hyvä huomio että miehistä ei oikein ole tällaisia; tässä on varmaan kyse sukupuolittavista asenteista ja toisaalta historiasta... Naimattoman naisen näkeminen vahvana, vapaana ja itsenäisenä toimijana on verrattain uusi juttu, ja nyt (meillä länsimaissa) sitä voidaan hyvässä hengessä juhlistaa. Tietyn iän ylittäneet sinkkumiehet on ehkä aikaisemmin nähty menestyvinä bisnesmiehinä, mutta nykyään nähdään (meidän kulttuurissamme) enemmänkin joko villeinä bilepetoina tai vähäsen säälittävinä peräkammarinpoikina, jotka eivät ehkä osaisi edes keittää itselleen kahvia... Ehkä kulttuurimme tietyssä mielessä ihannoi naisten sinkkuutta enemmän kuin miesten? Ehkä tämä liittyy "nirsouskeskusteluun" ("suomalaiset miehet haluaisivat pariutua mutta naiset eivät huoli heitä")?

    Heh, mulla ei siis ole linkata mitään :D mutta tulin heittelemään pohdintoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pohdintaa Donna! Naisten sinkkuus on tosiaan jotenkin framilla nykyään ja nimenomaan sellaisten itsenäisten naisten sinkkuus. Jostain tutkimuksista muistan lukeneeni, että sinkkumiehet olisivat jonkin verran tyytymättömämpiä sinkkuuteensa kuin sinkkunaiset. Sinkkumiehiin kyllä liitetään mm. luuserileimaa ja sitten homoepäilyitä (tai pedofilia yms), mikä on mun mielestä tosi ikävää. Kenenköhän aivoista sellaiset ajatukset on lähtöisin, naisten vai parisuhteellisten miestein aivoista vai mistä? Sinkkumiesten homoseksaaliksi epäileminen vaikuttaa olevan ainakin kansainvälinen juttu. Tosin kyllä sinkkunaisiakin joskus epäillään lesboiksi. Mun mielestä olisi tosi mielenkiintoista nähdä, miten sinkkumiehet kuvaisivat itseään esim. tällaisissa piirroskuvissa. Pelaisivatko he tietokonepelejä kalsareissa? Katsoisivatko penkkiurheilua sohvalla maaten? Silittäisivät kauluspaitojaan? Sellainenkin juttu on, että sinkkunaisilla on usein koiria, mutta on usein kissojakin. Mutta voiko sinkkumiehillä olla kissa tai kissoja? Nämä kuvat olivat muuten myös siinä mielessä kiinnostavia, että taiteilija on meksikolainen. Ihan toiselta puolelta maailmaa ja Suomea konservatiivisemmasta maasta, mutta silti kuvat voisi olla Suomesta.

      Poista
  2. Itsekin luen näitä joitain sinkkunaisten blogeja osin juuri siksi, että en aina tunne kovin hyvin heidän ajatusmaailmaansa, joten koetanpa nyt sitten antaa oman näkemykseni tähän. ;)

    Kuten jo sanoittekin sinkkumiesten ajatellaan hyvin yleisesti olevan naisia tyytymättömämpiä sinkkuina ja varmasti tässä on totuutta mukana. Usein miehen myös ajatellaan edelleen olevan se aloitteen tekevä osapuoli, joka "hurmaa itselleen naisen". Näin ollen jos joku mies ei pidemmänkään ajan kuluessa löydä naista, on monen mielessä kaksi vaihtoehtoa. Joko mies on Donnan mainitsema luuseri, joka ei yksinkertaisesti saa ketään naista, tai sitten hän on homo. Jälkimmäinen vaihtoehto tulee kyseeseen, jos mies on ulkoisesti ja muuten kaikin puolin "normaali" eikä mikään peräkammarin poika, jonka sinkkuutta ei kukaan ihmettele.

    Kaappihomouden leimaa vahvistaa monissa miesporukoissa, jos et esim. saunan lauteilla koskaan kertoile naisjuttuja, vaan kuuntelet vain sivusta kun muut kehuskelevat omilla valloituksillaan. Logiikkahan on hyvin yksinkertainen: hetero mies ei halua olla sinkku ja kaipaa seksiä => hän pyrkii täysillä hankkimaan naisen => jos unelmien naista ei löydy, tingitään tarvittaessa tasosta, että saadaan kuitenkin joku, eikä tarvitse olla yksin ja ilman seksiä. Jos siis joku "normaali" mies ei näin toimi, täytyy hänen olla homo, koska edellä olevan mukaan ainakin seksisuhteita pitäisi rimaa laskemalla olla. Tämän vuoksi juuri sinkkunaisiakin syytetään nirsoilusta, koska rimaa pitäisi monen miehen ajatusmaailmassa osata laskea.

    Naisilla tämä stigma ei ole yhtä voimakas, koska naisten tosiaan arvellaan olevan tyytyväisempiä sinkkuinakin ja olevan myös valikoivampia kumppanin suhteen kuin miesten. Tätä käsitystä vahvistaa uskoakseni feministien puheet "itseellisistä naisista", jotka pärjäävät hyvin ilman miestäkin, ja mihin sitä miestä edes tarvitsee. Koska olette kuulleet heteromiehen puhuvan, että mihin sitä mies naista tarvitsee? Kyllä näitäkin on mutta ovat paljon harvemmassa.

    Mitä kuviin tulee, niin mun kuvasarja ainakin olis aika tylsää katsottavaa. Kotona istun ison osan ajasta koneella töitä tekemässä tai sitten nukkumassa. Välillä haen kahvia, katselen ikkunasta ulos ja jaloitelen, kun paikat alkaa jumittaa ja tietokone ei suostu tekemään mitä sen koodillani koetan käskeä tekemään (se on kuulkaa ajoittain todella turhauttavaa). ;) Tokihan sitä joutuu normaaleja taloushommiakin tekemään, joskin olen pyrkinyt ulkoistamaan niitä käymällä usein ulkona syömässä ja hankkimalla siivoojan. Lemmikkejä en kerrostaloon kaipaa ollenkaan ja ne sitovat varsinkin sinkkuna aivan liikaa muutenkin. Koetan ehtiä lueskelemaan jotain (ainakin ennen nukahtamista, jos vain jaksan) ja hyvin harvoin saatan jonkun leffankin katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vaeltaja, että toit kaivattua miesnäkökulmaa keskusteluun! Naissinkkujen aseman normalisoiminen ja vahvistaminen saattaa tosiaan olla feministien aikaansaannosta. Naisilla on varmaan myös enemmän keskustelufoorumeita (esim. naistenlehdet), joissa puhutaan erilaisista elämänmuodoista ja julkaistaan haastatteluita. Miessinkuilla ei ole kummankaanlaista puolestapuhujaa.

      Minulle tuli heti mieleen pari tuntemaani sinkkumiestä tuosta sinun arkikuvauksestasi. Joskus aikoinaan olin yhdestä paljon työtä tekevästä sinkusta kiinnostunutkin, mutta hänen työnsä meni aina kaiken muun edelle. Treffitkin täytyi keskeyttää, kun työpaikalta tuli hälyytys vapaapäivänä. Olemme silti edelleen ystäviä, vaikka hänellä ei juuri ole aikaa minulle ystävänäkään. Vapaa-aikaansa hän käyttää vapaaehtoistyöhön. Ehkä hän ei kaipaa muuta? Olen kysynyt, että eikö hän tahtoisi esimerkiksi matkustaa. Kuluneena talvena hänellä oli matkasuunnitelma, mutta se peruuntui töiden vuoksi. Ehkä hän on myös arka lähtemään matkalle yksin? En tiedä. Tällaisessa työntäyteisessä elämäntavassa ei tietenkään ole mitään vikaa. Lähinnä olen miettinyt, haluaisiko hän sisimmässään tehdä jotain muutakin (esim. matkustaa, mökkeillä), jos hänellä olisi esimerkiksi puoliso, jonka kanssa tehdä asioita. Toivon ystäväni olevan onnellinen ja viihtyvänsä oman elämänsä kanssa. Itselleni toivoisin häneltä vähän enemmän yhteistä aikaa...

      Minulle tulee mieleen myös kaksi miestä, jotka ovat mielestäni jonkin sortin "henkisiä sinkkuja". He elävät jatkuvasti vaihtuvissa parisuhteissa, eikä varsinaista sinkkuaikaa juuri ehdi kertyä. Toisen asioista en niin tarkkaan tiedä, mutta toisen tiedän kaipaavan koko ajan uusia ihastuksia/seksikumppaneita. Oma puoliso ei siis riitä, vaan koko ajan täytyy olla aktiivinen etsimään uusia kumppaneita ja siis pettämään sekä henkisesti että fyysisesti. He ovat kai jonkin sortin Casanovia. Mielenkiintoista kuitenkin on, että heidän parisuhdestatus on lähes koko ajan "parisuhteessa". Olen miettinyt, että sinkkuina heidän olisi ehkä helpompi toteuttaa aktiivista ihmissuhderulettiaan. Täytyykö heidän kuitenkin parisuhteillaan ilmaista, että naisia ja seksiä riittää? Olisiko sinkkuna vaara saada se luuserin leima, vaikka seksielämä olisikin vilkasta?

      Minulle tulee mieleen myös muutamia sellaisia sinkkumiehiä, joiden elämän keskipisteessä ei ole työ vaan elämykset. He tekevät töitä vain sen verran kuin tarvitsee ja pyrkivät pitämään paljon vapaata. Silloin he matkustelevat hieman erikoisiin kohteisiin kuten Grönlantiin tai Mongoliaan ja toteuttavat erilaisia hankkeita tyyliin polkupyörällä Hangosta Utsjoelle. Tällaisista ihmisistä on joskus lehdissä juttuja, mutta niissä ei välttämättä tuoda henkilön elämäntilannetta mitenkään esiin.

      Jotenkin sitä toivoisi, että sinkkumiehilläkin olisi mahdollisina rooleina muitakin kuin vain luuseri ja kaappihomo. Onhan olemassa myös yksinhuoltajaisiä, yhteishuoltajaisiä ja paljon erilaisia eronneita/leskeytyneitä miehiä, jotka elävät yksin.

      Kiitos Vaeltaja, kun paljastit että olet ulkoistanut kodinhoitotöitä. Olen miettinyt, voisiko sinkkunainen turvautua kotisiivoojaan, mutta se tuntuu täysin pöyristyttävältä. Tykkään kyllä tiettyyn rajaan asti kotitöistä. En kuitenkaan tykkää sosiaalisista normeista, joiden mukaan terveen sinkkunaisen pitäisi itse pitää kotinsa tiptop. Miksei sinkkunainen saisi työllistää siivoojia siinä missä perheellisetkin?

      Poista
    2. No en minä nyt sentään ihan noin parantumaton tapaus ole kuin tuo kuvaamasi kaveri. Minulla on melko paljon ystäviä ja koetan mahdollisuuksien mukaan pitää heihin myös yhteyttä sekä osallistua yhteisiin tapahtumiinkin jos mahdollista. Treffeiltä en todellakaan lähtisi töihin ellei kyseessä olisi tyyliin maailman romahtaminen ja silloinkin pyytäisin kyllä kovasti anteeksi ja yrittäisin myöhemmin hyvittää tapahtuneen jos mahdollista (en kyllä tosin oikein missään treffeillä käykään kun en kauheasti missään törmää naispuolisiin sinkkuihin). Minä olen kuitenkin yrittäjä ja yhtiömme historiassa on vuosien varrella ainakin pari tapahtumaa, jossa on ollut pakko vapailta tarttua äkisti toimeen kun koko yhtiön olemassaolo on ollut vaakalaudalla (toki nämä sitten sattuvat aina pahimpaan mahdolliseen aikaan). Puhtaissa palkkatöissä en tällaiseen lähtökohtaisesti edes suostuisi ilman eri sopimusta päivystyksestä tai vaihtoehtoisesti selkeää korvausta vastaan, koska on ensisijaisesti yhtiön, sen omistajien ja ylimmän johdon vastuulla varautua tällaisiin tilanteisiin. Ei ole järkeä opettaa pomojaan siihen, että sinä kyllä hyppäät heti kun joku puhaltaa pilliin. Voin luvata, että monessa paikassa tällaista käytetään surutta hyväksi. Itse en yrittäjänä todellakaan odota kenenkään palkollisemme ottavan tällaista vastuuta ilman erillistä sopimusta asiasta, joten otan sen vastuun sitten itse tekniikan osalta.

      Minä olen myös matkustellut paljon, välillä yksinkin mutta useimmiten kavereiden ja tuttujen kanssa. En ole laskenut mutta varmaan olen ainakin 30 maassa käynyt ja mielestäni matkustelu on yksi parhaita tapoja saada ajatukset irti työstä. Muutenkin työnarkomaniaa ruokkii kokemukseni mukaan juuri se, että kökkii kotona ja elämä pyörii vain niiden töiden ympärillä, kun ei ole oikein koskaan muutakaan suunnitelmia viikonlopuille tai lomille. Siksi pyrin sellaisia ainakin ajoittain järjestämään kun vain suinkin on mahdollista. Monelta IT-alan työnarkomaanilta ikävä kyllä usein unohtuu myös se tosiasia, että uralla etenemisen kannalta sosiaaliset suhteet ja verkostot ovat usein vähintään yhtä tärkeitä kuin kova työnteko. Ei ne pomot tule koskaan ymmärtämään sitä kirjoittamaasi maailman parasta koodia, vaikka kuinka haluaisit. ;)

      Edellä mainitusta huolimatta teen toki suuren määrän tunteja noin keskimäärin. Vaikka pidän työstäni ja olen siinä erittäin hyvä, valehtelisin jos väittäisin sen olevan läheskään aina mitenkään hauskaa tai inspiroivaa. Sitä tehdään niitä asioita mistä saadaan rahaa ja monesti se tarkoittaa myös varsin paskamaisia hommia, joissa joku muu on ensin sohlannut asiat ja on sinun vastuullasi kaiken kiireen keskellä laittaa ne kuntoon pahimmillaan vielä jonkun hoputtaessa vieressä niin, että meinaa hermot mennä. Pienessä firmassa on myös pakko hoitaa vähän kaikkea, koska kukaan muukaan ei niitä hommia tee ja ihmisten palkkaaminen on todella kallista tässä verojen ja maksujen luvatussa maassa. Kaiken päälle tulee vielä huoli yhtiön taloudellisesta menestyksestä ja omasta riskistä tässä ruletissa. Kun on tarpeeksi hullu tällaiseen lähteäkseen, ei oikein auta muu kuin kestää leikki kuin mies.

      Varmasti osin edellä mainitusta johtuen en oikein tahdo sietää sellaisia vapaamatkustajia, jotka keskittyvät niiden elämysten hankkimiseen ja tekevät sen käytännössä meidän muiden kustannuksella. Eräskin kaveri pyrkii maksimoimaan ansiosidonnaiset ja vetää sitten lonkkaa sekä reissailee niillä rahoilla. Itse lähden siitä, että terveen aikuisen velvollisuus on hankkia oma elantonsa, eikä missään nimessä odottaa muiden tekevän sen. Meillä on ihan riittävästi oikeita avun tarvitsijoitakin, joten meidän muiden olisi syytä olla enempikin hyödyksi kuin istua valmiiseen pöytään.

      Poista
    3. Ystävälläni on tosiaan jonkinlainen ongelma työnteon suhteen. Todettakoon, että yksityiseltä sektorilta julkiselle siirtymisen jälkeenkin hänellä on ollut krooninen tapa kerryttää ylityötunteja ja istua kaikki illat töissä sekä vaikeus saada lomapäiviä pidettyä, kun töistä on niin vaikea olla poissa, kun siellä on koko ajan niin tärkeää työtä. Olen näistä asioista yrittänyt hänelle puhua, mutta ei siitä mitään hyötyä ole ollut. Kyseinen ystävä on kuitenkin omalla tavallaan mukava ja tärkeä tyyppi.

      Ei minulle olisi maailman loppu, jos treffit keskeytyisivät todella tärkeästä syystä. On kuitenkin ikävää, kun läheisellä ihmisellä on ihan koko ajan jotain yhteistä aikaa tärkeämpää tekemistä.

      Olen jokseenkin samaa mieltä aikuisista terveistä yhteiskunnan vapaamatkustajista. Tunnen toisaalta erään lääkärin, joka työskentelee vain 6kk vuodessa ja lomailee halpamaassa lopun ajan. Hän on päättänyt lisätä omaa vapaa-aikaansa ja alentaa omaa elintasoaan omalla kustannuksellaan. Hän kaiken lisäksi työskentelee Suomessa julkisella sektorilla eikä ulkomaisessa veroparatiisiyhtiössä. Tällainen toiminta ei minua ärsytä, joskaan yhteiskuntamme ei toimisi, jos kaikki maamme kouluttamat lääkärit toimisivat näin.

      Matkailusta onkin luvassa ihan kohta lisää juttua. Olen samaa mieltä siitä, että matkustaminen poistaa arkihuolet päästä.

      Poista
    4. Huomasitko tämän päivän uutisen Taloussanomissa?
      Aivotutkimus todistaa: Yrittäjä rakastaa yritystään melkein kuin vanhempi lastaan. Kiinnostava juttu. Kyllähän moni yrittäjä on kuvannutkin yritystään lapseksi.

      Poista
    5. Kylläpäs se aika rientää. Tässä jotain kommenttia näihin kuitenkin vielä.

      Käsittääkseni julkisella puolella ollaan tarkempia noista lomien pitämisistä ja mielestäni olisi hänen esimiehensä velvollisuus tarvittaessa jopa määrätä hänet pitämään lomia ja ylimääräisiä saldoja pois. Itse ainakin toteaisin tällaiselle alaiselle, että vähintään heinäkuun kolmena ekana viikkona sinä olet muuten lomilla ja tämä ei sitten ole mikään pyyntö vaan käsky. Tuo on ihan työhyvinvointikysymyskin pidemmän päälle ja itsekin, vaikka kuinka olen yrittäjä, pidän aina jonkin verran lomaakin kun tilanne sen vain sallii. Ei se työ kuitenkaan koskaan tekemällä lopu ja hautausmaat ovat täynnä "korvaamattomia työntekijöitä".

      Ilman muuta jos tuollaisen downshiftauksen tekee omalla kustannuksellaan, on se ihan eri asia kuin kuvaamani tapaus. Tällöin on periaatteessa kyse ihan puhtaasti siitä, miten itse haluaa rahaa ja aikaa painottaa elämässään. Varmaan todella monikin haaveilee tuollaisesta vähemmän töitä ja enemmän vapaata lämpimässä, varsinkin kun ikää alkaa tulla lisää. Totta on tosin myös tuokin, että jos näin oikeasti tapahtuisi laajemmin, ei yhteiskunta nykyisine toimintoineen pyörisi mitenkään, mutta aika harvalla kuitenkin on tähän mahdollisuutta ja monet varakkaammat ihmiset ovat lisäksi sen verran ahneita ja kaikenlaisen materian perään, etten pidä tätä kovinkaan realistisena pelkona.

      Siivoamispalveluista olet varmasti oikeassa, että sinkuista miehet käyttävät niitä enemmän. Lisäksi tiedän useampia varakkaita lapsiperheitä, jotka käyttävät näitä palveluita enempikin. Aika fiksu veto sekin mielestäni, jos sen avulla tulee vielä selvästi vähempi klassisia riitoja kotitaloustöiden tekemisestä, kun molemmat vanhemmat ovat ensin päivätöissä ja sitten olisi vielä ne kotityötkin odottamassa. Näissä perheissäkin yleensä mies on ollut aloitteellinen hankkimaan sen kotisiivouksen, mitä asiasta tiedän. Väitän, että sinullakin suurin este asialle on oman pääsi sisällä. Onhan se nyt loppujen lopuksi ihan sinun oma asiasi ja oikeutesi päättää mitä rahoillasi teet ja millaisia palveluita ostat. Vaikka itsekin asiaa mietin aikoinaan tovin, tuntuu palvelu nyt jo itsestäänselvyydeltä, enkä siitä hevillä luopuisi. Kokemukseni mukaan miehet tosiaan ovat näissä asioissa keskimäärin "röyhkeämpiä" eli töissä vaaditaan kunnon palkka sekä edut ja kaikenlaisia palveluja käytetään välittämättä pätkääkään siitä, mitä joku muu asiasta ajattelee. Kuten jo aiemmin sanoinkin, itse tunnen jopa tiettyä mielihyvää kun voin tuulettaa joidenkin sukulaisten yms. tunkkaisia mielipiteitä aiheesta, eivätkä mitkään tädit ja sedät tai edes omat vanhempani todellakaan päätä mitä minä omilla rahoillani omassa kodissani teen.

      Luin tosiaan itsekin tuon artikkelin, jossa yritystä verrattiin omaan lapseen. Onhan tuo hiukan raflaava vertaus mutta varmasti siinä on perää. Monelle pienyrittäjälle yritys edustaa elämäntyötä ja monet myös haluaisivat omien lasten jatkavan sitä eteenpäin, kun se aika koittaa. Tämä näkyy myös siinä miten vaikeaa omaa yritystä on lopettaa, vaikka tilanne olisi sellainen, että toiminnan lopettaminen on ainoa järkevä vaihtoehto ja keino välttää henkilökohtainen konkurssi. Moni sinnittelee viimeiseen saakka toivoen pientä ihmettä, joka pelastaisi tuhoon tuomitun firman. Kun mietin itseäni, en koe asiaa kyllä ihan noin voimakkaasti ja uskon sen johtuvan pääosin siitä, että yrityksemme omistuspohja on varsin laaja, jolloin yksittäiselle henkilölle ei tule samanlaista omistajuutta kuin monesti tulee. Päätöksentekokin on tällöin enempi sitä, että saadaan tärkeimpien omistajien intressit kohtaamaan riittävän hyvin ja kompromissit löydettyä. Olen myös varsin tarkkaan muiden perustajaosakkaiden kanssa varmistanut, ettemme tee henkilökohtaista konkurssia missään tilanteessa, vaikka yhtiölle kävisi miten. Siltikin on selvää, että kun tähän on niin paljon aikaa ja rahaa laitettu sekä monet kosket laskettu, niin olisihan se kova paikka, jos loppu tulisi. Sitä en voi kiistää.

      Poista
    6. Tuo ystäväni on ollut useammassa (tekniikan) alan työpaikassa ja kaikissa työpaikoissa hänellä on käyttämättömät lomapäivät kertyneet rästiin. Aikoinaan hän työskenteli yksityisyrityksessä ja silloin uskoin ystäväni puheita, ettei lomapäiviä vaan saa pidettyä. Nyt hän on kuitenkin työskennellyt useamman vuoden julkisella sektorilla, missä hän on työpaikan ainoa, jolle on pitämättömät lomat kertyneet kasaan. Mutta tosiaan hän oli se henkilö, joka joskus poistui treffeiltä, kun tuli hälyytys töistä. Se treffiaika oli sovittu ajoissa etukäteen, mutta sen sijaan hän ei ollut kertonut, että hän on samaan aikaan jonkinlaisessa päivystysroolissa. Ei hän ehkä ollutkaan, vaan ryntäsi töihin, kun sieltä soitettiin. Useamman syyn vuoksi oli selvää, ettei meistä voi tulla rakastavaisia. Päädyimme kuitenkin ystäviksi, joskin ystävyytemme on luonteeltaan erityislaatuinen. Kaikissa meissä on puutteemme. Ystävän kanssa on tekemisissä niin paljon vähemmän kuin esimerkiksi oman puolison kanssa, että valintakriteerit ovat ihan erilaiset. On kuitenkin jännää, että silloin alussa ns. silmille hypännyt piirre on myöhemmin osoittautunut näinkin hankalaksi työnarkomaniaksi. Aika kauan ja monia asioita ystävyytemme on kuitenkin jo kestänyt.

      Minä arvostan kovasti tuota siivouspalvelun käyttöä. Minäkin tunnen lapsiperheitä, jotka käyttävät siivoojaa. Lapsettomia pariskunta myös. Omassa perheessänikin on siivouspalveluiden käyttäjiä. Ikioma kotini on minulle kuitenkin vähän herkkä paikka. Tämä on minun linnani ja "mähän en päästä tänne ketään toista naista pyörimään" :-) No, joo, tuntuisi oikeasti omituiselta päästää tänne joku siivoamaan. Suhtautuisinkohan miessiivoojaan eri tavoin? Todennäköisesti! Jonkun sellaisen tarkkarajaisen työn kuten ikkunan pesun voisin teettääkin, mutta ikkunan pesusta satun itse tykkäämään. Siivoaminen on sitä paitsi hyvää hyötyliikuntaa. Mieluummin ehkä käyttäisin kauppapalvelua. Tai yksinkertaisin syytäisin "ne rahat" hierojille ja kosmetologeille. Sääli ettei niistä saa veroetua. Päin vastoin joutuu maksamaan hitosti alvia. Oopperaa valtio sentään subventoi sen verran paljon, että palvelua säännöllisesti käyttämällä saa jonkin verran vastiketta verorahoilleen.

      Arvostan yrittäjiä kovasti. Olen pitkään harkinnut sivutoimisen yrityksen perustamista. Kyllä minä sen varmaan vielä joku päivä toteutan. Tosin alani ja yritysideani ovat luonteeltaan sellaisia, että kovin mediaseksikästä startup:ia siitä ei tulisi. Hienoa kuitenkin, että monet muut yritykset kehittävät hyvinkin futuristisia tuotteita. Tykkään seurata Suomen ja vähän ulkomaidenkin talouselämää.

      Poista
  3. Hymyilytti muuten tuo kommenttisi kotisiivouksesta. Minä kyllä kerron siitä ihan naamatustenkin ihmisille avoimesti paljolti juuri siksi kun minuakin ärsyttää nuo joidenkin vaalimat kummalliset normit, ettei siivouspalveluita muka olisi sopivaa käyttää kuin korkeintaan joidenkin raihnaisten vanhusten. Varmaan tuo tulee jostain sosialistisesta ajattelusta, että on muka tasa-arvoista kun kaikki hoitavat itse omat sotkunsa ja kotinsa, eikä kukaan hanki "palvelijoita" niin kuin aateliset aikoinaan. Minulle siivous kuitenkin on kuin mikä tahansa palvelu, jonka voi joko hoitaa itse tai sitten ostaa muilta. Enhän minä leikkaa itse hiuksianikaan tai ompele vaatteitani, kuten ennen muinoin tehtiin.

    Valtio on jopa nähnyt sopivaksi tukea tätä ulkoistamista varsin anteliaalla veroporkkanalla, joten hulluhan minä olisin tällä työkuormalla ellen sitä hyödyntäisi. Siivoojani on suomalainen pienyrittäjä, joka maksaa veronsa toiminimensä kautta Suomeen, joten työllistän omalta osaltani tätäkin kautta. Hän on myös työssään paljon minua tehokkaampi ja itseltäni kuluisi siihen huonommalla lopputuloksella enempi aikaa. Bonuksena hänen kanssaan on aina mukava rupatella muutama sana kuulumisia. En myös pidä siivoamisesta ollenkaan, joten kyseessä on siis todellinen win-win. ;) Toisaalta voin kuvitella, että naiselle sosiaalinen kynnys näihin palveluihin on vielä suurempi kuin kaltaisellani sinkkumiehellä, koska vielä vanhempiemmekin ajatusmaailmassa on vahvana ajatus naisista ns. kodin hengettärinä, joiden vastuulla on pitää koti kunnossa. Itse olen kyllä omille vanhemmilleni ja sukulaisille kertonut siivoojasta ja suositellut palvelua ihan vain tuulettaakseni tällaisia tunkkaisia ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli hyvä vertaus tuo palvelijan hankkiminen. Olisi hauska kuulla, kuinka paljon siivousyrittäjillä on terveitä ja työikäisiä lapsettomia sinkkunaisia asiakkainaan. Uskallan epäillä, että heitä on vähemmän kuin vastaavanlaisia miehiä. Miehet sen sijaan voivat viedä auton huoltoon ja renkaiden vaihtoonkin sekä ulkoistaa muitakin vastaavia "miestentöitä", mutta naisilla kynnys lienee korkeampi.

      Poista