Kaksi lehtijuttua lapsettomuudesta

Eilisessä postauksessa lupasin kirjoittaa Kotivinkin ja Trendin tuoreista lehtijutuista tarkemmin. Olin iloinen molemmista jutuista, mutta kumpikin onnistui myös ylittämään ärsytyskynnykseni. Kotivinkin juttu oli sellainen perinteinen kuten odottaa saattoi, mutta Trendin pitkä artikkeli oli aika i-h-a-n-a, joskin vähän oudosti otsikoitu ("En halua äidiksi"), koska toinen haastatelluista olisi halunnut lapsia. Juttuihin haastatelluista naisista ainakin kaksi elää sinkkuina.

Kumpikaan lehtijuttu ei ollut pelkkää kuvaavaa kerrontaa tyyliin tällaista tämä lapsettoman naisen elämä nyt on, vaan molemmat kyseenalaistivat yleisiä käsityksiä. Trendi kysyi, miksi lapsettomat naiset joutuvat edelleen selittelemään elämäänsä. Kotivinkin haastateltava nosti esiin sen, että miesten lapsettomuus on hyväksytympää kuin naisten. Molemmissa jutuissa haastateltavat kuvasivat törmänneensä lapsettomuuteen liittyviin stereotypioihin. Trendin haastattelema, aiemmin luokanopettajan työtä tehnyt, nainen kertoi oppilaansa vanhemman sanoneen, ettei lapseton voi tietää kasvattamisesta mitään. Tismalleen sama juttu, mistä Viuhti kirjoitti jo melkein kaksi vuotta sitten. Jäin miettimään, oliko alan vaihdolla luokanopettajasta fyysikoksi ollut jotain tekemistä lapsettomuuden kanssa. Artikkelissa todettiin myös, että lapsettomuus ei ole mikään skumpanhuuruinen välivaihe, vaan aikuisen ihmisen arkea vastuineen ja velvollisuuksineen. Toinen Trendin haastatelluista oli elämäntilannelapseton ja toinen valinnut lapsettomuuden vähitellen elämän kuluessa. Kotivinkin haastateltava oli aina tiennyt, ettei halua lapsia. Hyvä, että on erilaisia tarinoita mediassa. Kumpikin lehti totesi äitiyden olevan naiseuteen liittyvä normi, johon lapsettomat naiset toistuvasti törmäävät. Nämä naiset korostivat aiheellisesti, että nainen on nainen, vaikkei äiti olisikaan. Trendin jutussa on myös yhteiskunnallinen viesti. Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen professori Kimmo Jokisen mielestä päättäjien olisi aika tarttua lapsettomuuteen hyväksymällä lapsettomuus yhdeksi elämäntavaksi muiden joukossa.

Ja sitten niihin ärsytyksiin. Kumpikin lehti kiskoi vanhuus-kortin esiin. "Kukas sinua käy katsomassa vanhainkodissa", kuten Kotivinkin haastateltava asian ilmaisi. Professori Jokisen mielestä poliitikkojen pitäisi alkaa miettiä etenkin sitä, mitä tapahtuu, kun lapsettomista aikuisista tulee lapsettomia vanhuksia. Omaishoito ei kuulemma tule kyseeseen niiden vanhusten kohdalla, joilla ei ole hoitamiseen osallistuvia lapsia. Anteeksi nyt vaan professori Jokinen, mutta oletko ajatellut, ettei kaikista lapsistakaan ole vanhempiensa hoitajiksi. Tiedän esimerkiksi perheitä, joissa ainoa lapsi on kehitysvammainen, päihdeongelmainen tai päätynyt itsemurhaan. Tiedän perheitä, joissa molemmat kaksi lasta ovat muuttaneet ulkomaille tai yli 500 kilometrin päähän Suomessa. Tiedän perheitä, joissa voimavarat on niin tiukilla esimerkiksi yksinhuoltajuuden, erityistä huolenpitoa vaativan lapsen tai oman yrityksen kanssa, ettei voimia isovanhemmista huolehtimiseen yksinkertaisesti ole. Tiedän perheitä, joissa aikuisten lasten suhde toiseen tai kumpaankin vanhempaan on katkennut riitojen vuoksi tai iäkkäiden vanhempien asiat eivät vaan kiinnosta. Niin että professori Jokinen, tämä ongelma koskettaa todella monia tulevaisuuden vanhuksia - ei vain lapsettomia vanhuksia. Ongelman liittäminen vain lapsettomiin, on mielestäni syrjivää syyllistämistä.

Jostain syystä minua ärsytti myös Kotivinkin "tiesin aina etten halua lapsia" -juttu. Se tuntui niin stereotyyppiseltä. Minun kohdalla otsikko olisi: "en aikanaan olisi uskonut, etten halua lapsia" tai "en sittenkään halua lapsia riittävän kovasti" tai "tykkään lapsista, mutten halua omia". Sellainen otsikko ei varmaan olisi yhtä raflaavaa. Kaltaisiani lienee kuitenkin muitakin. Kotivinkin jutussa ärsytti myös "lapseton lastenvihaaja" -stereotypiaan sopivat kliseet, kuten että haastateltava kaihtoi lapsena nukkeleikkejä eikä hoivavietti ole herännyt aikuisenakaan (vaikka kuvassa hän helli kissaansa). Trendin ex-luokanopettaja ja lasten tanssinopettaja olivatkin minulle mielenkiintoisempia hahmoja. Mukavaa oli myös lukea, että fyysikkosinkkunainen asui kahden koiransa kanssa rivitaloasunnossa perheiden keskellä. On hienoa, että julkisuudessa on esillä erilaisia tapoja elää sinkkuna. Hatunnosto jokaiselle haastatellulle oman elämänsä avaamisesta meille roolimalleja kaipaaville kanssakulkijoille.

Koska Kotivinkin myyntiaika on jo loppunut, liitän mukaan valokuvat sivuista. Trendi on vielä myynnissä.